Tuhlaajapojan isä oli 160 senttimetriä korkea, rautias suomenhevosori. Luonteeltaan Syvällä Pelissä oli vaativa ja yhden ihmisen hevonen, joka ei selkäänsä ihan ketä tahansa päästänyt. SP oli kuitenkin erittäin taitava estehevonen ja taisivatpa omistajansa kanssa kisata kansallisissakin.

SP:n isä, eli Tuhlaajapojan isänisä, Jokerinaama oli 166 senttimetriä korkea, liinakko suomenhevosori. Jokeri oli luonteeltaan melko rauhallinen ja erittäin suloinen tapaus, jonka luonnetta Syvällä Pelissä, eikä Tuhlaajapoika ole perinyt. Jokeri menestyi hyvin estekentillä, joten SP:n ja Pojun hyppytaidot, ovat luultavasti tältä herralta peräisin.

Jokerinaaman isä, Maximillian, oli 165 senttimetriä korkea suomenhevosori. Väritykseltään Max oli liinakko. Luonne Maxilla oli täydellinen, ori teki kaiken mitä pyysi ja ratsastajalla oli se ja sama. Pieni lapsikin sai Maximillianin kulkemaan täydellisesti.  Max on toiminut myös ravurina, mutta menestyksen puutteen takia hevosesta koulittiin ratsu ja hyvä siitä tulikin.

Pojun isänisän emä, Tinakenkätyttö, oli 160 senttimetrinen rautias suomenhevostamma, jolta ei luonnetta puuttunut. Tamma teki kaikkien elämän mahdollisimman hankalaksi, kun tätä käsiteltiin maasta käsin, mutta ratsastajan kanssa Tyttö toimi kuin ajatus. Tamma olikin sitten aivan mahtava kouluhevonen.

Pojun isänemä, tamma nimeltä Suometar, oli 155 senttimetriä korkea rautias suomenhevonen. Luonteeltaan tamma oli tammamainen, mutta kovan kuoren alla oli kuitenkin suloinen ja kiltti hevonen, joka vain pelkäsi luottaa ihmisiin kurjan menneisyytensä takia.  Suometar kuitenkin pääsi onneksi sen toisen ja viimeisen omistajan hoiviin ja tammasta kuoriutui kaikkien rakastama kouluhevonen, joka vääntyi vaikka millaisiin koululiikkeisiin. Tamma loistikin elämänsä viimeisinä kisavuosina koulukentillä, kuin kirkas tähti.

Suometaren isä, Miehen mitta, oli aivan kuten tyttärensä, tosin hieman korkeampi: 158 senttimetriä. Luonnekin oli täysin samanlainen, tosin MM:stä ei kuoriutunut sitä suloista ja kilttiä, vaan ori pysyi äkäisenä hautaan saakka. Miehen Mitta kuitenkin loisti estekentillä, toisin kuin tyttärensä.

Suometaren emä, Neidon kukka, oli kaikinpuolin täydellinen. Tamma oli oikea rusettihai koulukentillä ja oli luonteeltaan valloittava. Kukka rakasti huomiota ja saikin tätä paljon osakseen erikoisen värityksensä takia - tamma nimittäin oli lähes kimo. Väriään ikävä kyllä ei Neidon Kukka saanut periytettyä tyttärelleen, mutta koululiikkeiden sulokkuuden kuitenkin ja sekin riitti vallan mainiosti.

Tuhlaajapojan emä, Terhakka, oli 157 senttimetriä korkea, liinakko tamma. Luonne tammalla oli siinä seiskan vaiheilla. Ikinä ei tiennyt millä tuulella tamma oli - tuliko se tarhassa vastaan hampaat irvessä vai antoiko nätisti ottaa kiinni ja viedä sisälle. Ratsastaessakin tamma osasi olla oikea hirmu, mutta kisakentillä Terhakasta tuli hevonen, joka panosti hommaan 110 prosenttisesti.

Terhakan isä, Riivattu, oli nimensä mukaan kamala käsiteltävä - ori rynni miten sattui ja ei välittänyt pätkääkään pienistä ihmistä. Riivatun kanssa monesti meinasi syttyä kolmas sota, mutta ihmeen hyvin orin kanssa pärjättiin. Riivattu ei oikeastaan ollut mikään kovin erikoinen tapaus kisakentillä, kyllähän sijoituksia tuli niin koulussa, kuin esteissäkin, mutta nekin olivat suht harvassa.

Riivatun isä, Ukonilma, oli luonteeltaan ihan päinvastainen, kuin varsansa. Semmoinen sylivauva oikeastaan, rakasti hoivaamista ja paijailua. Ikinä ei Ukon kanssa ollut mitään ongelmia, varsinkaan maasta käsiteltäessä. Ori nimittäin oli oppinut sen, että ihminen oli aina se lauman pää ja se, joka ruokki, joten Ukko oli iskostanut päähänsä sananlaskun: "älä pure ruokkivaa kättä". Ori pärjäsi mainiosti montekisoissa ja saikin nimensä hyvinkin historian kirjoihin yhtenä nopeimmista juoksijoista ikinä. 
 
Riivatun emä, Taikaheinä, olikin taas asia erikseen. Tamma oli kuin tuuliviiri, mutta yleisimmin mukavalla päällä. Taika pärjäsi suhteellisen hyvin estekentillä ja sijoituksiakin kertyi melko paljon. Taika kuitenkin oli painottunut siitokseen ja monta hienoa jälkeläistä tammalta jäikin maailmaan.

Missi-Tyttö, Tuhlaajapojan emänemä - nimensä veroinen.. Ainakin ulkonäöltään, muuten muistuttikin lähinnä bimboa blondia, joka vihasi kaikkea, missä saattaisi tulla liian kuuma tai sotkeentua. Näyttelyissä tamma kuitenkin pärjäsi hyvin, koska rakasti huomiota ja ymmärsi, kun oltiin paikassa, missä Missin piti näyttäytyä ja olla mahdollisimman kaunis. 

Missin isukki, Sankariaines, oli liinakko, 160 senttimetriä korkea suomenhevosori, joka menestyi niin koulu- kuin esteradoillakin. Ori oli oikea monitaituri ja luonteeltaankin täysi kymppi. Sankari oli ori, jonka kanssa ei ikinä kohdannut mitään ongelmia ja kaikki ihastuivat pitkäharjaiseen oriin, joka katseli aina tallipihan tapahtumia mielenkiinnolla ja laukkasi eteenpäin harja hulmuten.

Hiphei Huraa! - niminen tamma onkin sitten Tuhlaajapojan emänemänemä. Luonteeltaan Hippi oli varma kuin kallio ja se ei ikinä pettänyt. Aina tehtiin työt, satoi tai paistoi, mennään läpi vaikka harmaan kiven ja mitähän vielä muuta... Väritykseltään tamma oli rautias korkeutta Hipiltä löytyi 154 senttimetriä.